Melun historiaa

Mäntän elävän musiikin yhdistyksen historiaa

Muistelen tässä vähän Mäntän elävän musiikin yhdistyksen historiaa ja toivon, että jos muistini pätkii pahasti, niin saisin palautetta, jotta voisin korjata tarvittaessa juttua.

Eri puolille Suomea perustettiin elävän musiikin yhdistyksiä 1970-luvun lopussa ja vielä 1980-luvun alussakin. Useimmat yhdistykset perustettiin suuriin kaupunkeihin. Mutta myös pikkuisessa Mäntässä heräsi nuorison keskuudessa keskustelua yhdistyksen perustamisesta, koska bändejä oli paljon ja heillä ei ollut tarpeeksi esiintymismahdollisuuksia. Samoin muu nuoriso kaipasi jotain säpinää hiljaiseen Mänttään. Hetken aikaa asiaa pohdittuamme päätimme kutsua koolle kaikki asiasta kiinnostuneet Kompustalolle, mikä oli silloinen nuorisotila. Tilaisuuteen tuli paljon porukkaa ja yhteistuumin perustimme Mäntän elävän musiikin yhdistyksen vuonna 1980. Yhdistyksen lempinimeksi tuli heti MELU.

Yhdistykselle valittiin hallitus, jonka puheenjohtajana toimi Eija Tuovinen, rahastonhoitajana Eija Kallio ja sihteerinä toimi allekirjoittanut. Lisäksi hallitukseen kuului Hessu Laitinen, Jussi Leppänen, Arto Paski, Kimmo Kallio ja saattoi olla muitakin, jos vain muistaisi. Aktiivisia jäseniä vuosien varrella oli lisäksi ainakin Petteri Lahtinen, Susanna Lahtinen, Anu Korppoo, Pia Kangas, Taina Nieminen ja oli varmasti monia muitakin. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi Mäntässä tosi isoksi: jäseniä oli yhteensä 247. Suurin osa jäsenistä oli syntynyt 1950- ja 1960-luvuilla, mutta oli meillä yksi 1919 syntynytkin ja muutama 30-lukulainen. Kauimmainen jäsen oli aina Göteborgista asti (jäsenluettelo löytyy kotoamme). Yhdistys rekisteröitiin virallisesti vasta 12.2.1982 ja se löytyy vieläkin rekisterikeskuksen listoilta numerolla 134.685.

Yhdistys toimi tosi aktiivisesti ja kaikki olivat innolla mukana. Lipunmyyjiä, makkarakioskin pitäjiä, järkkäreitä ym. toimihenkilöitä eri tilaisuuksiin oli helppo saada ja yhdessä tekemisen meininki oli mahtavaa. Ensimmäisenä kesänä järjestimme konsertin Rusinniemeen, jonne rakensimme itse esiintymislavan. Konsertissa esiintyi paikallisia bändejä, aurinko paistoi ja kaikilla oli mukavaa. Seuraavan kesän vastaava konsertti ei onnistunut, koska lähistöllä asui joku vanhempi henkilö, joka ei saanut päiväuniaan nukutuksi konsertin aikana ja oli valittanut sen verran viranomaisille, että lupaa ei enää saatu. Melu ei kuitenkaan moisesta lannistunut, vaan uusia konsertti- ja biletyspaikkoja löydettiin helposti. Ulkoilmakonsertteja järjestettiin urheilukentällä ja Kirstinharjun rannassa, jossa ei vielä silloin kasvanut isoja puita. Bileitä oli myös Kirstinharjun sisätiloissa, paikallisissa ravintoloissa ja nuorisotalolla, joka onneksemme muutti Asemankulmaan isompiin tiloihin. Bileissämme esiintyi aina paikallisia bändejä enemmän tai vähemmän, mutta lisäksi meillä oli esiintyjinä sellaisiakin kuuluisuuksia kuin Juice Leskinen & Grand Slam, Eppu Normaali, Sleepy Sleepers, Maukka Perusjätkä ja Dave Lindholm. Lisäksi teimme muutamia konserttimatkoja mm. Eric Claptonin ja Dire Straitsin konsertteihin vuosina 1980 ja 1981.

Konserttien ja muiden bileiden sisäänpääsylippujen hinnat pyrimme pitämään alhaisina, jotta kaikilla halukkailla oli mahdollisuus osallistua. Väkeä tulikin yleensä kiitettävästi paikalle ja kaikki onnistui usein miten hyvin. Suurempia järjestyshäiriöitäkään ei ollut, vaikka kyllä vanhemmat ihmiset joskus yrittivät meitä moittia. Mm. mieleeni tulee Melun pikkujoulubileet Kuoreveden Kuokkalassa, jossa meillä oli esiintyjänä trubaduuri Jukka Törmä ja tietysti bändejä soittamassa, mutta oli myös riisipuuroa ym. jouluohjelmaa. Kaikki meni ihan kivasti ja puurokin tuli syötyä. Viimeinen nälkäinen oli laittanut runsaasi kanelia puurokattilan pohjalle (oli ainakin 20 litran kattila) ja syönyt lopun puuron sieltä. Me tytöt sitten laitoimme kattilaan vettä, jotta se likoisi yön yli ja olisi helpompi pestä seuraavana aamuna. Seuraavan päivän siivoustalkoisiin mentyämme, saimmekin päällemme kauhean mekkalan, että onpa törkeätä porukkaa, kun pissailee puurokattiloihin. Että tällaistakin sattui!

Yksi Melun kunnianhimoisimmista urakoista oli musiikkikasetin kustantaminen v. 1983. Kasetilla "Melua tyhjästä" esiintyi seitsemän mänttäläistä yhtyettä. Muistaakseni tässäkään hommassa ei miinukselle jääty, kasetilla oli suhteellisen suuri menekki. Melun paidat teetettiin, Melulla oli jopa oma logo ja leimasin. Melun nimissä myös pelattiin puulaakiotteluita kaukalopallossa, lentopallossa ja tossupallossa. Ja menestys oli niin hyvä, että joitakin aikuisempia urheilijoita otti päähän, kun ne pitkätukat pärjäsivät niin hyvin.

Melun toiminta oli aktiivista ja mukavaa. Eri tapahtumia ehti sen n. 6-7 vuoden historiassa olla todella paljon. Yleensä oli aina seuraava biletys mietinnässä, kun edellinen saatiin hoidettua. Toiminta kuitenkin jostain syystä pikkuhiljaa hiipui, Tuovisen Eija muutti pois paikkakunnalta, minä menin Kazapanoksen basistin kanssa naimisiin ja perustimme perheen ja loputkin porukat varmaan kasvoivat aikuisiksi ja keksivät muuta puuhaa.

Haluankin tässä kiittää kaikkia toiminnassa mukana olleita, oli todella hauskaa olla kanssanne nuori ja näin "varhaisella" keski-iällä mietin useasti noita aikoja. Useimmat meistä melulaisista ovat edelleen hyviä kavereita keskenään ja odotan innolla, että näen teistä mahdollisimman monia ensi kesän Rusinniemen konsertissa!

Nykynuoria ja muita Melun henkiin herättäjiä haluan onnitella hyvästä ideasta järjestää uusi Rusinniemi-rock. Melu tosiaan on vielä olemassa oleva rekisteröity yhdistys, joten siitä vaan bileitä pystyyn ja kaikki mukaan - myös tytöt!

Terveisin
Anne Salonen
Melun sihteeri v. 1980-1984